Aamu alkoi rauhallisin merkein ja vasta 10.00 oli tapaaminen. Ensimmäiseksi oli nimenhuuto, joka kuitenkin tyssäsi siihen, että ryhmänvetäjä ei osanut lausua opiskelijoiden nimiä. Todettiin vain, että eiköhän kaikki ole paikalla ja siiryimme Minateciin, joka tulisi toimimaan luentopaikkanamme. Aamu alkoi perinteisesti rehtorin (unettavalla) puheella, jonka jälkeen kesäkoulun henkilökunta esittäytyi. Esittelyiden päätteeksi siirryimme toiseen huoneeseen, jossa jaettiin reppuja ja muita mainostavaroita, sekä tarjoiltiin lounasta. Ruokatauon päätteeksi itse kesäkoulu alkoi rankalla nanofysiikan osuudella. Ilman mitään varoitusta lehtori pamautti noin 150 sivua materiaalia jokaiselle ja aloitimme kvanttimekaniikan perusteilla ja kolmen tunnin rutistuksen jälkeen kertailimme hieman sähköoppia sekä statistista fysiikkaa. Luulot pois opiskelijoilta, sillä jo puolessa välissä melkeinpä kaikki olivat pää pöytään vasten. Miinusta tuli kahvin puute. Tauolla yritimme etsiä kahvilaa lähistöltä, tuloksetta. Vihdoin ja viimein luennot kuitenkin päättyivät ja saimme kiireen vilkkaan juosta supermarkettiin ruokaostoksia varten, sillä seuraava tapaaminen oli tunnin kuluttua. Ripeiden askelten ja nopeiden ostoksien jälkeen saavuimme asuntolaan, jossa oli tarjolla pientä purtavaa sekä asuntolan esittelyä. Päivän rankkuuden vuoksi suurin osa (allekirjoittanut mukaan lukien) siirtyi omaan huoneeseen iltapalalle ja siitä nukkumaan. Seuraavana päivänä olisi tuhti paketti nanofysiikkaa – ja biologiaa, sekä illalla juhlat kansainvälisten opiskelijoiden kanssa.
Pientä purkua tähän mennessä. Fiilis on mahtava, vaikkakin väsyttää vietävästi! Omaa englannin taitoa tulisi selvästikkin kehittää, sillä aivan perussanasto tahtoo olla hukassa, mutta elekielellä ja pienillä kiertolauseilla asiat on saatu selitettyä. Kulttuurien kohtaaminen on aina yhtä mielenkiintoista. Tällä hetkellä olen ystävystynyt espanjalaisten, amerikkalaisten, romanialaisen ja georgialaisen kanssa. Espanjalaisten kieli on erittäin sekavaa ja kommunikaatio hyvin vaikeaa paikoitellen, mutta tulemme kuitenkin hyvin toimeen. Heidän aksenttinsa vaikeuttaa puheen ymmärtämistä ja se, että joka toinen sana on englantia ja joka toinen espanjaa. Ehkä siis opin myös espanjaa matkan aikana! Opiskelijat ovat yllättävän sosiaallisia ja kaikki tulevat hyvin toimeen keskenään. Hieman kuitenkin harmittaa valmiiksi muodostuneet ”klilkit”. Aasialaisten noin 20 hengen kopla sekä italialaisten 8 hengen kopla eivät halua tutustua juurikaan muihin opiskelijoihin, vaan juttelevat keskenään omilla kielillään. Kulttuurista vielä sen verran, että edellisen illan sekä kuluvan päivän aikana keskustelimme kovasti omien maidemme koulutuksesta, urheilusta, ruokakulttuurista sekä hintatasosta ja jos en muuta opi, niin kyseisten maiden kulttuurit ovat tulleet tutuiksi.
Nyt joka tapauksessa nukkumaan ja uni maittaa! Kirjoittelen taas, kun on enemmän kerrottavaa 🙂 ps. kuvia tulee jahka jaksan ne koneelle siirtää!
Voou Juuso niin siistiä mie olen ihan kikseissä täälä!